JR29: Vaiettu rykmentti (2025)
2025 Trailer (CC: English subtitles)
Elokuva on Keski-Pohjanmaalta jatkosotaan kootun Jalkaväkirykmentti 29 tarina. Rykmentti eteni veristen taistelujen kautta Laatokan ja Aunuksen Karjalassa Petroskoihin, jonne se saapui lokakuussa 1941, ja jatkoi aina asemasotavaiheeseen asti. Dokumentissa käydään läpi paitsi taistelujen kulku, myös sodan merkitys inhimillisellä tasolla.
Sotaretki ei sujunut ilman kitkaa rykmentin komentajan Paavo Susitaipaleen ja tämän esimiehen, eversti "Kylmä-Kalle" Heiskasen välillä. Susitaival oli sitä mieltä, että ei saanut koskaan Heiskaselta sitä arvostusta, jonka Jalkaväkirykmentti 29 olisi saavutuksistaan ansainnut.
Oli odotettu nopeaa kesäsotaa, joka olisi ohi sadonkorjuuaikaan mennessä. Sen sijaan taistelut vain jatkuivat ja jatkuivat. Uupuneet sotilaat saattoivat kieltäytyä jatkamasta matkaa ja päätyivät sotaoikeuden eteen. Sotilaiden tarinoiden kertomisen ohella dokumentissa ääneen pääsevät myös sotaorvot, lottien osuutta unohtamatta.
Prääsän kauppalan taistelu syyskuussa 1941 oli tärkeimpiä etappeja, kun JR29 matkasi kohti Petroskoita. Yksi Prääsässä kaatuneista oli kaustislainen Matti Järvelä. Minulle annettiin raakamateriaaliksi vanha, ehkä 1990-luvulla kuvattu kotivideo, jolla Matti Järvelän taistelutoveri, itse paikalla ollut silminnäkijä Pentti Penttilä (1916 – 2009) kertoo Matin kuolemaan johtaneesta tapahtumaketjusta.
Oman editointiurakkani edetessä oli hyvin liikuttavaa seurata sympaattisen Penttilän muisteluita, samalla tietäen, että kertoja ei ole enää keskuudessamme. Pentti Penttilän pojanpojan kuvaamalla alkuperäisellä kotivideolla on paljon muutakin tarinaa sotataipaleesta. Tilanpuutteen vuoksi päätimme ottaa videolta elokuvaan mukaan vain Prääsän osuuden. Pentti Penttilän kertomusta jatkavat Matti Järvelän omat tyttäret, jotka jäivät sotaorvoiksi. Heidän osuutensa on dokumentin ehkä emotionaalisin jakso, jota seuratessa silmät eivät pysy kuivina katsojallakaan. Tapahtumista on yli kahdeksankymmentä vuotta. Silti suru seuraa sotaorpoa läpi koko elämän.
Dokumentin vastaanotto on ollut innostunutta, myös oma leikkaukseni on saanut myönteistä palautetta. Toki on ollut heitäkin, yleensä vanhempia katsojia, joiden mielestä leikkausrytmi olisi saanut olla hitaampi, siinä missä nuoremmat ovat tottuneet nopeatempoisempaan kuvakerrontaan.
Materiaalin paljous ja työn rajaaminen sellaiseen pituuteen, että sen jaksaa vielä katsella yhdellä istumalla, lienevät haasteellisia kysymyksiä vähän jokaiselle, joka dokumenttifilmin parissa puuhaa. Nämä määrittelevät myös leikkausratkaisuja, kun on monesti tiivistettävä materiaalia ja sanottava tietty asia, esitettävä yksittäinen osuus, mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ja kuitenkin tehtävä nämä lyhennykset ilman, että kokonaisuus kärsii, niin että se pysyy ehjänä teoksena. Puhumattakaan siitä, että leikkausurakka on saatava valmiiksi määräaikaan mennessä, mikä ei usein anna liiemmälti tilaisuuksia enää hioa työtä siihen kaikkein ihanteellisimpaan muotoon ennen kuin se on jo yleisön edessä. Leikkaus on monen kompromissin taidetta.
Elokuvan toinen ohjaaja, Pauli Poranen, totesi JR29-dokumentin leikkausrytmistä:
"Rauhan ajan puheen rytmi ja leikkaus muuttuvat elokuvan edetessä sota-ajan ihmisen silmän ja korvan kokemusta muistuttavaksi välähdysten tunne-, vaan ei tunteiludramaturgiaksi. Suvantokohdat helpottavat intensiivisen kokemuksen vastaanottamista".
JR29:n sotapolku rajautuu pohjoisessa Karhumäkeen, etelässä Syväriin
Oma lukunsa oli karttojen löytäminen ja valitseminen dokumenttiin. Rykmentin etenemisen ja taistelupaikkojen havainnollistaminen asiaankuuluvien karttojen avulla vaati oman tutkimustyönsä.
Erilaisia JR29:n sotapolun karttoja sain sekä Lauri Hietaniemen että Pekka Kivelän kautta. Ari Raunio antoi meidän käyttää Juri Kilinin ja Raunion Jatkosodan hyökkäystaisteluja 1941 -kirjasta (Karttakeskus 2007) löytyviä Laatokan ja Aunuksen Karjalan taisteluiden yleiskarttoja.
Monet yksityiskohtaisemmat taistelualueiden kartat löytyivät sotahistoriallisten verkkosivujen kautta. Arvokkaita lähteitä olivat esimerkiksi Sotahistorialliset kohteet- ja Sotapolku-sivustot.
Elokuvakerrontaa noudattava dokumentti, jota katsotaan reaaliajassa, on erilainen formaatti kuin lehdessä tai netissä julkaistu artikkeli tai tietokirja. Näiden lukija voi tarkastella ja tutkia karttaa omaan tahtiinsa, perehtyä yksityiskohtiin rauhassa ja ajan kanssa, mutta dokumenttielokuva ei voi pysähtyä kovin pitkäksi aikaa paikoilleen, vaan on mentävä jo seuraavaan asiaan, seuraavaan kohtaukseen tai jaksoon.
Jotkut raakaversion nähneet katsojat olivat sitä mieltä, että dokumentissa on karttoja, jotka välähtävät filmissä liian nopeasti. Yritin tehdä parhaani pidentääkseni joidenkin karttojen kestoa kuvassa, mutta myönnän ongelman, koska dokumentissa esiintyvää karttamateriaalia on hyvin paljon. Joko elokuvan kokonaispituutta olisi pitänyt venyttää tai sitten jotain muuta materiaalia poistaa dokumentista.
Dokumentissa esiintyvien erilaisten karttojen graafinen asu myös vaihtelee hyvin paljon, koska niitä koottiin monesta eri lähteestä eikä käytössämme ollut ammattigraafikkoa, joka olisi laatinut kartoille yhtenäisen visuaalisen ilmeen.
2024 Trailer (English subtitles)
Oman osuuteni hoidin etätyönä Tampereelta siinä, missä varsinaiset haastattelujen kuvaukset ja muu tuotanto toteutettiin Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla. Ohjaajina ovat Pauli Poranen (joka nähdään dramatisoiduissa kohtauksissa everstiluutnantti Paavo Susitaipaleena) ja Markku Riipi (Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä/Mediakeskus Lime). Käsikirjoituksesta, tuotannosta ja filmin levityksestä vastaa lehdistöneuvos Pekka Kivelä. Sotahistoriallisena asiantuntijana toimii Lauri Hietaniemi, sotakamreeri ja tietokirjailija.
Lauri Hietaniemen haastattelusta raakaversio, jota ei nähdä aivan tällaisenaan lopullisessa elokuvassa
Elokuva, jossa on myös draamadokumentin elementtejä, on kirjoitettu sotaan osallistuneen rivimiehen näkökulmasta. Tarinankertojan roolissa on Aaro "Arppa" Airola. Puherytmi on rauhallinen, kertomus esitetään selkeällä Keski-Pohjanmaan murteella. Hahmo jää kasvottomaksi ja nimettömäksi, mutta on eräänlainen kaikkia rivisotilaita edustava jokamies, joka ankkuroi katsojan keskelle tapahtumia. Arppa tuo kertojan hahmoon eräänlaista maalaispojan viattomuutta. Hän on mietteliäs ja myötätuntoinen, ei kommentoi tapahtumia yläpuolelta asiantuntijan kaikkitietävällä rintaäänellä eikä ole kovettunut ja kyynistynyt jermu, pikemminkin ihmettelee kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa.
Arppa Airola tunnetaan paitsi näyttelijänä, myös laulaja-lauluntekijänä. Hän myös esittää elokuvassa kaustislaisen Aaro Kentalan jatkosodan aikana kirjoittaman kappaleen 'Vielä taistellaan'. Dokumentin toisesta voiceoverista vastaa Outi Airola.
Arppa esittämässä elokuvan voiceoveria. Itse elokuvassa häntä ei nähdä
(English subtitles)
Haastatteluja lukuun ottamatta dokumentin kerronta rakentuu Pekka Kivelän kirjoittaman ja Arppa Airolan esittämän selostustekstin pohjalle. Arppaa ei nähdä kertaakaan elokuvassa, kuullaan vain tämän puhe. Minun oma tehtäväni oli koostaa kuvina etenevä tarina selostusta tukemaan. Muuten dokumentista olisi tullut radiokuunnelma, ei elokuva, joksi se oli tarkoitettu. Kuvituksen rakensin sodan aikaisista valokuvista, arkistofilmeistä ja karttamateriaalista.
Sain dokumentin tekoa varten käyttööni runsaasti rintamalla otettuja valokuvia keskipohjalaissotilaiden perikunnilta, esimerkiksi Pentti Penttilän jäämistöstä. Niitä täydensin SA-Kuvan vapaasti käytettävissä olevilla rintamavalokuvilla, joita ottivat sodan aikana taistelukenttä- eli TK-kuvaajat. Näiden työ taisteluiden keskellä oli äärimmäisen vaarallista. SA-Kuvan arkisto on silti valtava. Kuvaajat olivat läsnä lähes kaikissa avaintilanteissa ja keskeisillä tapahtumapaikoilla. Myös lottia, kotirintamaa ja siviilejä kuvattiin. SA-Kuvan aineiston lisäksi aikakauden valokuvia, muun muassa Itä-Karjalan kylistä, löytyi Finna-palvelusta, jonne on koottu Suomen museoiden kokoelmissa olevaa kuvamateriaalia.
TK-miesten kuvaamaa on myös dokumentissa nähtävä sodan aikainen elokuvamateriaali. Se on peräisin Puolustusvoimain katsauksista, joiden oikeudet omistaa KAVI eli Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. (JR29-dokumentissa käytetty materiaali on tarkalleen ottaen peräisin katsauksista numero 13, 14 ja 15, kaikki vuodelta 1941.)
Nämä täydentyivät vielä Wikimedia Commons -palvelusta vapaasti ladattavissa olevilla, neuvostoliittolaisten ja liittoutuneiden kuvaamilla dokumenttifilmikatkelmilla. Niiden joukossa on myös venäläisten haltuun päätynyttä Natsi-Saksan aikaista dokumenttimateriaalia.
Valokuvien käyttö elokuvan kuvituksena oli minulle tuttua jo aiemmista projekteistani. Olen pitänyt jonkinlaisena esikuvana ja innoittajana Chris Markerin vuonna 1962 ohjaamaa lyhyttä tieteiselokuvaa Kiitorata (La Jetée). Lähes kokonaan still-kuvilla toteutettu elokuva osoittaa loistavasti, kuinka filmin draamallisen kuvakerronnan ja tarinan voi rakentaa pelkästään valokuvista, siis ilman liikkuvaa kuvaa.
JR29-dokumentin lehdistönäytös Kokkolassa (huhtikuu 2025)
Dokumenttia on näytetty toistaiseksi lähinnä Keski-Pohjanmaan alueella, mutta esityksiä on suunnitteilla ainakin Tampereelle ja Helsinkiin, toivottavasti vähitellen myös muuallekin. Tähän mennessä filmin on nähnyt 3000 katsojaa ja lisätilauksia tulee jatkuvasti. Filmiä ei toistaiseksi jaeta mihinkään suoratoistopalveluun, vaan tekijät ovat halunneet järjestää yhteisöllisiä kokemuksia paikkakunnilla. Koska nuoret ovat dokumentin tärkeä kohderyhmä, filmiä on esitetty myös koululaisille, lähinnä yläasteikäisille.
Filmiä varten kuvattiin runsaasti materiaalia, jota jäi paljon ylikin. Näistä (haastattelu- ja arkistomateriaalista) suunnitellaan nyt vielä ainakin yhtä täydennysjaksoa (muiden linkit alempana), josta näillä näkymin vastaan paljolti itse (ja sikäli kuin minulla pysyy käytössä tekemiseen tarvittavat tekniset fasiliteetit).
Ylen juttu elokuvasta (4.6. 2025)
Marja-Leena Leskelän haastattelu
Kotirintama: Erkki Kujalan haastattelu
Jalkaväkirykmentti 29: Tapahtumat kronologisessa järjestyksessä
Hyökkäysvaihe vuonna 1941
7. - 12.7. 1941: Tsiipakka, Ilomäki ja Havuvaara
25. - 26.7. 1941: Hyrsylä, Ignoila, Yläjoki
31.7. - 25.8. 1941: Peski, Somba, Prokkoila, Mikkelijoki
2.9. - 4.9. 1941: Salmenniska, Säämäjoki, Mikkelijoki
5.9. - 6.9. 1941: Salmenniska, Kinnas
6.9. - 9.9. 1941: Säämäjärvi (Sunajoki), Prääsä
19.9. - 23.9. 1941: Valkealampi
23.9. 1941: Matrossa
29.9. 1941: Vilga
(09.10. - 15.10.1941: Petroskoi - JR29 reservissä)
15.10. - 22.10. 1941: Suoju
28.10. 1941 - 20.6. 1944: Asemasotavaihe Syvärillä
JR29 lakkautettiin maaliskuussa 1942, jolloin vuonna 1911 ja aiemmin syntyneet kotiutettiin. Jäljelle jääneestä Jalkaväkirykmentti kahdenkymmenenyhdeksän ensimmäisestä pataljoonasta (I/JR29) tuli 15. Prikaatin neljäs pataljoona (IV/15.Prikaati) 5. heinäkuuta 1943, ja komppaniat saivat numerot 13, 14, 15 ja 16 (entinen KKK/JR29).
Vetäytymisvaihe vuonna 1944 Syväriltä Nietjärvelle: IV/15.Prikaati
23.6. - 24.6. 1944 Tuuloksen maihinnousu ja Pisin-Vitelen mottitaistelu
15.7. - 20.7. 1944 Nietjärven torjuntataistelu
(Koonnut Lauri Hietaniemi.)
Päivitettyjä uutisia JR29-dokumenttielokuvasta, tulevista esityksistä ynnä muusta löytyy projektin Facebook-sivun kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti