Sähkö Recordings (Bulb 2/1995)

SÄHKÖ

Bulb 2/1995

Sähkö Recordings on ainoa vakiintunut ambientteknoa julkaiseva levymerkki Suomessa. Yhtiö aloitti toimintansa tammikuussa 1993 Ø:n ep:llä Röntgen. Tommi Grönlundin perustama Sähkö on kolmen vuotensa aikana ehtinyt kerätä kriitikkokehuja ja kulttimainetta etenkin Englannissa.

Voinee sanoa Sähkön julkaisemien levyjen kuuluvan ambientteknon genreen. Usein näitä levyjä on kuvailtu abstraktiksi minimalismiksi. Näillä luokituksilla on kuitenkin vaikea päästä käsiksi tämän musiikin ominaislaatuun. Sähkö liikkuu julkaisuperiaatteissaan hyvin henkilökohtaiselta tasolta, kuten pienlevy-yhtiöt yleensäkin. Artistit ovat kaikki löytyneet tuttavuussuhteiden avulla. Jotta levy julkaistaan, on siinä Tommi Grönlundin mukaan oltava se ”oma outo juttunsa”. Se jokin erikoinen, joka tekee siitä omansa, tekee siitä itsensä ja mielenkiintoisen. Levytettävä musiikki valitaan siis omien mieltymysten mukaan, se on tunnekysymys.

Sähkö Recordingsin rinnalle on syntynyt sivumerkki nimeltä Puu, jonka nimissä on tähän asti julkaistu vain Jimi Tenorin kaksi levyä. Empien Tommi Grönlund kuvaili Puun julkaisuja ”jatsahtavammiksi”, ja Sähkön normaaliin tuotantoon verrattuna se sitä lieneekin.

Suomi on erittäin vaikea pienlevy-yhtiölle.

Ambient Cityhän oli ihanteellinen tilaisuus tutustua kyseiseen musiikkiin. Moni ambienttiin perehtymätön kuunteli asemaa ja siitä jo valmiiksi kiinnostuneet saattoivat bongata löytöjä erinomaisen ohjelmavihkosen avulla. Valitettavasti syksyn 1994 radiosessiot jäävät näillä näkymin viimeiseksi, projekti oli kallis. Sähkön Tommi Grönlund toimi asemalla ohjelmiston laatijana.

Bandcamp | Soundcloud

Jakelun siirtyminen Brittein saarille oli siis väistämätön. Sähköllä on siellä nyt jakeluyhtiö ja lehdistösihteeri. Jakeluyhtiö levittää levyt toisille jakajille tai suoraan levykauppoihin. Sähkö Recordingsin julkaisut ovat Suomessa nyt siten samassa asemassa kuin vastaavien brittiläisten levymerkkien – eli leviävät tänne, jos leviävät.

Markkinointiin Sähkö ei panosta juuri ollenkaan. Matalalla profiililla kuin vaivihkaa se tuntuisi jatkuvasti etenevän.

”It would seem impossible to engage in any form of emotional dialogue with such music. Yet the sheer intensity, both of the sounds themselves and of the process behind them, exerts a hypnotic fascination.”

- Lehtijutut toimii mainoksina. Toimittajat tekee juttunsa ja siinä on mainos, Tommi Grönlund kertoo.

- Tää on niin pieni maa, on niin pieni kuvio, ettei tää täällä kannata, kertoo Tommi Grönlund kysyttäessä, miksi Sähkö Recordingsin levyt levitetään tätä nykyä Englannista käsin. Hän kertoo tilanteen vaikeutuneen entisestään, kun Suomessa lopetettiin levyjen valmistus.

- Se on huono asia. Kynnys aloittaa oma juttu kasvaa, hän toteaa.

Tämän vuoksi ei Suomeen taida uusia ambientmerkkejäkään ilmaantua – yksittäisjulkaisuja lukuun ottamatta. Tilanne ei sellaisille hankkeille ole todellakaan rohkaiseva, kun täällä on ambientmusiikille niin pienet markkinat. Genren levyjä myy vain harva liike, eikä Suomessa ole lehdistöäkään, joka kiinnittäisi tähän musiikin suuntaukseen suurempaa huomiota. Ambienttiin perehtyneitä ihmisiä ja siitä kiinnostuneita on niukasti. Osasyy on tietenkin se, että tästä musiikinlajista on helppo joutua paitsioon eräänlaisen informaatiokatkoksen seurauksena: tietoa levyistä on vaikea saada ja levyjä yhtä vaikea kaivaa esiin.

Tuntuisi kuitenkin siltä, että tietoisuus ambientin olemassaolosta on kasvanut, ja sen myötä kiinnostuskin saattaa lisääntyä. Tilanne on kuitenkin erittäin hankala, kun tiedonsaanti on yhä kovin vaivalloista. RadioMafia on kyllä jo yltynyt soittamaan Panasonicia radiossa useampaan otteeseen. Sunnuntai-iltaisin voi Mafialta kuunnella ambientmusiikkiin perehdyttävää ohjelmaa Avaruusromua.

Sähkö alkaa ollakin brittilehdistössä jo vakinimi, ja tiedetään, mitä on odotettavissa, jos Sähkön julkaisusta on kyse. Leimallisena pidetään musiikin lisäksi myös levyjen ulkoasua: kansia ja logoja. Sähkö Recordingsin julkaisut ovat saaneet kohdalleen välillä jopa fanaattisilla ylisanoilla suollettua hehkutusta levyarvosteluissa. Aika vankalta kuulosti mm. Deadheadin arvostelu Ø:n Metristä METEO:ssa, jossa hän sanoi mm. seuraavasti: ”This is the work of an unadulterated genius.”

Mikä sitten on Sähkön todellinen suosio? Täällä koti-Suomessa tietenkin melkoisen heikkoa, mutta esimerkiksi nyt Briteissä?

Levyjä myydään noin 2000 kieppeillä, uutta Jimi Tenoria, Europaa, 5000. Levy-yhtiö kannattaa Englannistakin käsin vain täpärästi. Suomesta katsottuna tulee kyllä nopeasti vaikutelma suuremmasta menestyksestä, kun joku toimii ulkomailla. Suomikiiltoinen katse helposti kiinnittyy kaikkeen kotimaiseen, varsinkin kehuttuun sellaiseen. Mutta kotimaasympatiatkin riisuttuna tuntuu selvältä, että Sähkö on onnistunut varsin hienosti vakiinnuttamaan asemansa oman marginaalisen genrensä vankkojen levymerkkien joukossa. Levy-yhtiö on kovin nuori, eikä julkaisujakaan ole vielä tavattomasti ilmestynyt, joten siihenkin nähden on tämänhetkinen asema aika ihailtava.

Teksti: JGMander. Kuvat: Antti Kuivalainen.

PANASONIC – kaiken ääni.

Panasonic julkaisi tänä vuonna (1995) ensimmäisen albuminsa Vakio, kukin kolmikosta Mika Vainio, Ilpo Väisänen ja Sami Salo on kuitenkin julkaissut Sähköllä jo aiemmin sooloprojektejaan.

Panasonic esitti musiikkiaan vaikuttavasti Helsingin Juhlaviikkojen aikana Huvila-klubilla, kuitenkin vain kouralliselle ihmisiä. Heidän esityksensä oli eittämättä vakuuttavinta antia, mitä Huvila-klubilla oli tarjota.

Välillä bassopumina oli aiheuttaa rytmihäiriöitä, toisinaan korkeataajuiset hyrinät tuntuivat korviasärkeviltä; äänimaisemat olivat kaiken kaikkiaan vangitsevia.

Mika Vainio Lizardin kesä-95 -numerossa:

”Välineet, mitä käytämme, eivät ole halpoja, mutta kylläkin lo-techiä, me käytämme erään kaverin rakentamia koneita ja kaikki musiikkimme nauhoitetaan livenä. Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta tehdä sitä toisella tapaa.”

Peter McIntyre kirjoittaa WIREssa (loka -95):

”Pulses are stretched to the limits of the tonal scale while the frequencies employed range from the barely audible to the almost unbearable.

Evidence of human input across the 15 tracks is minimal.

It would seem impossible to engage in any form of emotional dialogue with such music. Yet the sheer intensity, both of the sounds themselves and the process behind them, exerts a hypnotic fascination.”

Ja on vaikea keksiä parempaa suositusta kuin Technoheadin kommenttia Panasonicia levyarvostelun lopuksi DJn syyskuun numerossa: ”Probably the best fun you can have with your clothes on at the moment.”

JIMI TENOR

Jimi Tenor on Sähkön suosituin artisti. Mies, joka on varsinkin esiintyjänä tuntunut olevan aina aikaansa edellä. Siltä ainakin helposti tuntuu, kun vilkaisee taakse 80-luvulle.

Hänen uuden levynsä Europan ilmestyessä otettiin se vastaan mielenkiinnolla brittilehdistössä. Palstatilaa lohkesi mm. NME:stä, jossa kerrottiin Jimi Tenorista, joka asui pari viime vuotta New Yorkissa ansaiten elantonsa Empire State Buildingissä ottaen valokuvia turisteista. Jimi Tenorista, joka on muuttanut nyt takaisin Suomeen, alkanut tehdä dokumenttia levy-yhtiöstä Sähkö, saanut sitä varten valtion apurahan, joka on kuitenkin loppunut kesken. Koska hänen on käytettävä kaikkein kalleimpia filmiltä videolle -tekniikoita, Jimi Tenor, joka asuu tätä nykyä maalaistalossa ei-kovin-kaukana-Helsingistä, asuu ilman juoksevaa vettä ja käy kaivolla täydentämässä varastonsa joka aamu.

Europaa tunnutaan lähinnä kuvailtavan kehnojen saksalaisten pornoelokuvien taustamusiikiksi, tai B-hirviöelokuvien soundtrackiksi…

Discografia (1995):

SÄHKÖ

001 Ø RÖNTGEN ep
002 Ø KVANTTI
003 ORCHESTRA GUACAMOLE SAAB 96 ep
004 HERTSI KOHINA 12”
005 PHILUS ep
006 Ø METRI cd
007 PANASONIC 12”
008 MIKE INK ep
009 KIRLIAN PORZELLANGASSE GROOVES cassette
010 SIL ELECTRONICS TAL-S ep

PUU

1 JIMI TENOR SÄHKÖMIES lp
2 JIMI TENOR EUROPA lp/cd

Kiitokset: Tommi Keränen. Bulb oli Helsingissä ilmestynyt ilmaisjakelulehti.